18.10.2017 Alkaa olemaan kaikki selvää.

Tänään alkoi päivä niin, että heräsin 8.30 aikaan. Meillä tarjoillaan aamupala siis 8.00-10.00
Siinä heräilin ihan rauhassa, koska päiväni työt alkoivat vasta 10.30.
10.30 kävin Saaran kanssa keskustelua enemmän ja tarkemmin työkuvastani.

Tulen käymään kouluilla vetämässä ohjelmaa, joka on ihan mitä vain itse haluan. Teen sinne pienen suunnitelman, joka kestää noin 1h 30min. Tulen käymään myös kehitysvammaisten päiväkodissa, jossa on 15-60 vuotiaita kehitysvammaisia. Ikähaarukka on suuri ja käytännössä sielä avustamme paikan ohjaajia ja autamme myös asiakkaita, jos on tilanne jolloin he tarvitsevat apua.
Sitten tulen käymään myös  paikallisessa Terra dos Homems nimisessä 'orpokodissa', jossa on kyllä orpojakin, mutta se on enemmän lastensuojelukeskus.
Tulen myös ohjaamaan muita EVS:iä ja erilaisia leikkejä heille.

Tänään itseasiassa lähdin 13.40 kehitysvammaisten laitokseen, ja minulle näytettiin sieläkin paikkoja. Sen jälkeen kävimme musaterapiatunnilla auttamassa, jossa tuotettiin liikettä musiikin avulla ja se oli todella kivaa, kun myös vanhimmat ryhmästä vetivät aivan täysillä.

Kun palasimme takaisin Casa de la Juventudiin, kävimme matkalla paikallisessa supermarketissa, ja se oli oikeasti iso. Ostin sieltä vähän huikopalaa ja yhden asian jonka koen tärkeäksi nimittäin pussilakanan. Portugalissa käytetään todella vähän niitä. Piti pari kauppaa läpi käydä, ja kyseisestä supermarketista sitten löytyi näinkin yleinen asia Suomessa, jonka halusin ostaa. Kävimme matkalla myös second-hand shopissa, josta ei löytynyt minun kokoselleni oikein mitään. Portugalilaiset ovat paljon lyhyempiä ylipäänsä kuin suomalaiset.

Kun palasimme Juventudiin, me söimme. Olen juonut täällä myös ihan hanasta vettä ja maku tietenkin on vähän eri, mutta ei ole mitään vatsavaivoja tullut. Ruokailun jälkeen kävin toisen suomalaisen EVS:n kanssa vähän ympäristössä kävelemässä ja sain uuden kaverin.

Täällä on jonkun verran koiria kaduilla ja tämä tuli luokseni, haisteli siinä hetken ja kun lähdimme Juventudiin päin takaisin kävelemään, se seurasi meitä ovelle asti ja lähti takaisin kävelemään keskustaan päin. Koitin ihan muuten vaan käydä sisällä ja tulla takaisin ulos. Vihelsin, ja samainen koira tuli juosten tännepäin. Minulla ei kovin hyvää kokemusta ole koirista, jotka ovat tien varteen jätettyjä, koska kun olin perheeni kanssa Teneriffalla joku aika sitten, yhdellä kadulla juoksi pieni lauma villejä koiria ja ne tulivat haukkuen silloin meitä päin. Yksi otti myös vähän yhdestä meistä kiinni Teneriffalla. Täällä villit koirat ovat kuulemma leppoisia ja toimivat hälytysjärjestelmänä. Villejä koiria on täällä kuulemma ennen ollut aika paljon, mutta nyt ovat vähentyneet huomattavasti, koska täällä etsitään aika nopsaan uusi koti niille.

Olen todella iloinen, että ihmiset ovat täällä kaikki sosiaalisia jne. ollaahan me kaikki vapaaehtoisia, joten jonkun verran samanlainen ajatusmaailma kaikilla. Olen ehtinyt jo tutustumaan viiteen ihmiseen kunnolla ja useempaan ihmiseen jotenkin.


Nyt menen nukkumaan. Valvoin eilen 24h ja vaikka nukuinkin hyvin, niin vielä tulee tosi paljon uutta kokoajan ja väsyttää aika paljon helpommin. Se kyllä menee ohi.

Kommentit

  1. Hei Henkka. Mahtavaa lukea sinun kokemuksista. Ja niitä tulee kertymään lisää. Tsemppiä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täämä on ihan uusi kokemus meikällekkin

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

31.10.2017 palavereja ja lepoa

3.11.2017 vanhainkoti